Perheterapia on psykoterapian muoto, jossa huomioidaan koko perhe. Tapaamisten kokoonpano voi vaihdella perheen tarpeiden ja heille suunniteltujen tavoitteiden mukaisesti. Prosessiin voi kuulua myös yksilötapaamisia. Perheterapiassa hoidetaan perheen vuorovaikutusta eikä niinkään yhden ihmisen ongelmaa. Kaikkien perheenjäsenten kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen on tärkeää. Terapiassa  tunnistetaan perheen vahvuuksia ja rakennetaan sisäistä kommunikaatiota parantavia vuorovaikutusmalleja. Tavoitteena on lisätä koko perheen hyvinvointia.  

Perheen asioita, tunteita, huolia ja suruja käsitellään turvallisuuden ja luottamuksen ilmapiirissä. Perheterapia on tunnetyöskentelyä,  jossa voi syntyä tulevaisuutta eteenpäin vieviä oivalluksia. Tavoite on vahvistaa perheen positiivisia selviytymiskeinoja ja tuoda yhteistä iloa ja luottamusta perheenjäsenten välille. Menneisyyden käsittely purkaa ylisukupolvisia taakkoja, joista vapautuminen helpottaa nykyisiä vuorovaikutussuhteita. 

Perheterapiaa voidaan soveltaa vaikeisiin konfliktitilanteisiin, vuorovaikutuksen häiriöihin ja perheen elämänkriiseihin. Terapiasta voi olla apua myös  masennuksen, mielenterveys-, päihde- ja syömishäiriöiden hoidossa. Perheterapiaa voidaan käyttää yksilöhoidon rinnalla hoidon tuloksellisuutta vahvistamassa. Perheterapiassa voidaan käsitellä lähisuhdeväkivaltaa tai muita traumaattisia kokemuksia ja niiden seurauksia sekä seksuaalisuuteen liittyviä kysymyksiä. Perheenjäsenen vakavaa sairastumista tai kuolemaa voidaan käsitellä perheterapian avulla.  

Perheterapiassa keskustelun apuna voidaan käyttää erilaisia menetelmiä kuten sukupuun piirtämistä, tunne- ja voimavarakortteja ja lapsille sopivia pelejä.

Kela voi myöntää tukea myös perheterapiaan. Terapian tarpeesta voi keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Kelasta haetaan tukea samalla tavalla kuin muutakin kuntoutuspsykoterapiaa.

Kelan kuntoutuspsykoterapia: https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia